Sitä luulee tuntevansa joka kolon ja laatikon työpaikallaan, täällä useamman vuoden jo pyörineenä. Vaan näköjään yllätyksiä voi tulla eteen kesken tavanomaisen työpäivänkin.
Pitkään yhden pöydän alla oli lojunut paketoitu ikoni, jonka olemme olettaneet kuuluvan luostarille ja odottavan sopivaa hetkeä ottaa se työn alle. (Sitä hetkeä se on ehkä odotellut jo kolmisenkymmentä vuotta...)
Tänään kuitenkin nostettiin paketti pöydälle ja avattiin ikoni kääreistään, ja minkä aarteen saimmekaan silmiemme eteen!
Paketista paljastui Kasanin Jumalanäidin ikoni, ja kuten kuvista näkyy, aika surullisessa kunnossa.
Uskalsimme kurkistaa kääntöpuolelle jos sieltä löytyisi inventaarionumeroa tai muuta tietoa. Paljastui, että ikoni on kotoisin Suojärven Varpakylästä. Ikoni on ollut jossakin kylän kolmesta pyhäköstä, jotka kaikki ovat tuhoutuneet. Pääkirkko purettiin venäläisten toimesta talvisodan jälkeen, voisiko ikoni olla jopa sieltä?
Sanomattakin on selvää, että ikoni on joutunut vandalismin uhriksi; silmät on raaputettu ja revitty pois, Neitsyt Marian leuan alapuolella on luodinreikä.
Jälleen kerran totesimme, kuinka tutkimus ja konservointi kulkevat käsi kädessä. Olisi mielenkiintoista tietää paitsi missä pyhäkössä ikoni on alunperin sijainnut, myös miten se on pelastettu, missä vaiheessa sitä on tahallisesti vahingoitettu. Koska kyse on kuitenkin lähimenneisyydestä, on mahdollista että elossa on vielä ihmisiä, jotka muistavat tämän ikonin. Esineen saadessa historian, siitä tulee paljon enemmän kuin vain esine, jota konservoidaan. Sillä on oma tarinansa kerrottavana.
Valamon konservointilaitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti