torstai 28. marraskuuta 2013

Kaukana poissa- työmatkoja, kirkkoja ja konservointia.

Kun toimii konservointialalla yrittäjänä, saattaa välillä työkohteen ja kodin välimatka olla melko pitkä. Se asettaa useasti melkoisia haasteita perheelliselle, koska kaikkia töitä ei voi tehdä lasten lomien ja viikonloppujen aikana. Onneksi lapset ovat tottuneet tällaiseen työhön ja elämänrytmiin ihan pienestä.

Eräs viime vuoden haasteellisimmista töistä, Naantalin alttarikaapin ohella,
Naantalin alttarikaappi konservoinnin jälkeen 2012.
   
oli Kuusamon kirkon seinä- ja kattomaalausten konservointi.
Nyt kun koko kirkko remontoitiin, seurakunta päätti konservoida maalaukset ja paikata halkeaman. Tarjouskilpailun jälkeen seurakunta valitsi konservoinnin tekijäksi Konservointi Helle Ky:n.

Maalauksen tekniikka oli kalkkimaalaus secco-menetelmällä suoraan rapattuun seinään. Alttariseinässä pohja on melko sileä, muissa pohjan rappuspinta on karkea ja epätasainen. Alttariseinä on maalattu laseeraamalla useita kerroksia päällekkäin ja värit on häivytetty alaspäin maalatessa. Mutta tämä ei ollut se haasteellisin osa projektissa vaan jo rakennusvaiheessa ilmennyt pitkittäinen halkeama alttariseinässä.




Halkeamaa on aikaisemmin paikattu kovalla (lakka)kitillä, joka nyt on halkeillut ja irroittanut mukanaa lisää rappausta. Aluksi halkeama avattiin mahdollisimman kapeasti ja varovasti käsityönä.



Paikoin poistettiin myös varsinaisen halkeaman ulkopuolella kalkkilaastin päällä olevaa vanhaa korjausmassaa. Tämän jälkeen halkeamasta puhdistettiin irtonainen aines, joissakin kohdin myös pinnaltaan murtunutta betonia. Esiin tulleet ruosteiset raudat eristettiin ja betonipohja sekä ympäröivä laasti primeroitiin.


Betonihalkeama päädyttiin injektoimaan tarkoitukseen sopivalla tiksotrooppisella injektointihartsilla. Halkeamaan porattiin keskimäärin 20 cm välein 8mm halkaisijaltaan olevia reikiä, joihin työnnettiin sopivan kokoiset letkut. Letkut ulotettiin 10-15 cm:n syvyyteen betonihalkeaman sisälle ja ne koepuhallettiin mahdollisten tukosten varalta. Tämän jälkeen betonihalkeama tukittiin letkujen väliltä ja ympäriltä alkuperäistä laastia mukailevalla kalkki-sementtilaastilla. Syvimmät kolot tukittiin betoninkorjausmassalla.



Injektoinnin jälkeen letkut poistettiin ja injektointireiät tukittiin tilapäisesti. Seuraavaksi halkeama täytettiin kerroksittain kalkki-sementtilaastilla. Viimeinen pinta hierrettiin ympäröivän pinnan mukaiseksi. Koko halkeaman korjauksen ajan kiinnitettiin erityistä huomiota oikeanlaisten työkalujen ja työskentelymetodien käyttöön. Näin menetellen halkeaman ympäristölle aiheutettiin mahdollisimman vähäinen rasitus/vahingoittuminen.




Ennen kyseistä injekointia maalauksen pinta puhdistettiin halkeaman avauksen jälkeen.

Pintaan oli kerääntynyt pölyä ja nokea. Etenkin nurkkien lähelle kaareutuvassa seinäpinnassa oli kerääntynyt paksuhko kerros pölyä ja likaa. Alaosassa maalausta lika oli aiheuttanut maalikerroksen irtoamista ja maalin tippumista rappauspinnasta. Sivustoilla oli melko paljon pieniä hiushalkeamia.


Koska kalkkimaalaukset ovat erittäin herkkiä pintoja, niille käyvät useimmiten kuivapuhdistusmenetelmät. Näidenkin käytössä pitää olla erittäin tarkka ja varovainen. Jotkut kuivapuhdistusmenetelmät voivat kuluttaa pintaa ja tuoda siihen kiiltoa, joka ei ole toivottu efekti. Erilaisia kuivapuhdistussieniä kokeiltiin, kaupan ranskanleipää sekä rasvattomia hiivaleipiä, mutta ehdottomasti parhaiten koealueissa toimi itseleivottu rasvaton vehnäleipä. Jokaiseen maalaukseen ja väriin kokeiltiin kaikkia eri menetelmiä. Itseleivottu leipä valittiin sen puhdistusominaisuuksien takia sekä sen rasvattomuuden vuoksi. Rasvaa leivässä ei saisi olla, koska se voi jättää pintaan rasvaa, joka vasta myöhemmin tulee näkyväksi. Leipäpuhdistuksessa on tärkeää poistaa kaikki leivänmurut maalauksen pinnalta, jotteivät ne aiheuta mahdollisesti homekasvustoa.

Puhdistusprosessia.

Vasemmalla puhdistettu pinta.

Halkeaman paikkamaalaus aloitettiin maalaamalla kalkkimaalilla korjauskohta tarkasti reunoihin rajaten. Tämä tehtiin hiertäen maali pienillä pensseleillä kostutettuun pintaan. Näin vältettiin aiheuttamasta kosteusrajan syntyminen alkuperäiseen kalkkimaaliin. Kalkkimaalaus tehtiin kolmeen kertaan jotta korjauskohdan pinnasta saatiin mahdollisimman samankaltainen alkuperäisen kanssa. Kalkkimaalin kuivuttua sen päälle maalattiin pohjavärit sekä yksityiskohdat. Viimeistely tehtiin kuivin pastelliliiduin.



Puhdistuksen aikana selvitettiin aikaisemman maalausrajauksen kohtaa. Ennen on näyttänyt, että keskellä enkelien välisellä alueella oleva maalaus jatkuu alemmaksi. Tämä saattaa johtua aikaisemman puhdistuksen rajauksesta. Se oli alempana ja näytti kuin keltaiset ja harmaat säteet olisivat jatkuneet sinisten pilvien alareunaan. Keskellä vaalea kalkkimaali oli kuitenkin noussut melkein vaaleanpunaisesta pilvestä lähtevään valonsäteeseen asti. Tällä hetkellä rajaus on melko selvästi näkyvä, mutta ajan kuluessa raja hälvenee.

Työskentelymme aikana kävi ilmi, että seurakunnalla oli messinkisiä kattokruunuja ja seinävalaisimia, jotka olivat melkein mustuneet. Sähköistetyt messinkiset seinävalaisimet ja kattokruunut olivat likaisia, tummuneita ja erittäin pahasti hapettuneita, pinta on osittain piloille syöpynyt. Vaikka messinki ajan kuluessa hapettuu luonnostaan, näin voimakas ja epätasainen hapettuminen on aiheutunut ilmeisesti siitä, että valaisimet on puhdistettu messingille sopimattomalla emäksisellä aineella. Lisäksi niitä on käsitelty paljain käsin, jolloin ihon oma rasva ja lika ovat edesauttaneet hapettumista.


 Samoin hieno Forbuksen kruunu kaipasi puhdistusta vaikka oli melko hyväkuntoinen ja luonnollisen tasaisesti patinoitunut.
Valaisimet puhdistettiin ensin pölystä ja irtoliasta mikrokuituhuiskulla sekä tarvittaessa miedolla saippualiuoksella, jossa oli tavallista astianpesuainetta. Sen jälkeen tehtiin erilaisia puhdistus/kiillotustestejä. Puhdistusmemetelmäksi testien jälkeen valittiin kiillotustahna, joka poisti sekä rasvaisen lian että hapettumat, muttei muuttanut metallin väriä. Valaisimet puhdistettiin ja kiillotettiin kiillotustahnalla. Käsittely joudutiin toistamaan useamman kerran, pahiten syöpyneitä kohtia ei ollut mahdollista saada kiiltäväiksi.Tämän jälkeen kiillotus viimeisteltiin kiillotusliinalla. Kiillotuksen jälkeen, aiemmasta, messingille sopimattomalla aineella käsittelystä johtuen, messingille ominainen hapettuminen käynnistyi huomattavan nopeasti. Tämän pysäyttämiseksi työn tilaaja päätti, että lakkaamattomat valaisimet ja kruunut lakataan. Osa seinävalaisimista on ilmeisesti myöhemmin valmistettu ja alkujaankin lakattu, jolloin hapettumista ei ole tapahtunut. Nämä valaisimet puhdistettiin miedolla saippualiuoksella ja kiillotettiin kiillotusliinalla.
Työtilaa ainakin riitti, valaistuksen kanssa oli heikommin.

Vasemmalla ennen puhdistusta, keskellä puhdistuksen ja kiillotuksen jälkeen, oikealla lakkauksen jälkeen.

Kattokruunun kynttiläarmit purettiin osiin. Steariinin jäänteet liuotettiin keittämällä, jonka jälkeen ne pestiin miedossa astianpesuaine-ammoniakkiliuoksessa rasvan ja muun lian poistamiseksi. Uriin ja kaiverruksiin kivettynyttä vanhaa kiillotusaineen jäämää poistettiin mahdollisuuksien mukaan mekaanisesti puutikulla, lopuksi alkoholiin kastetulla vanutikulla. Kaikkea jäämää oli mahdotonta puhdistaa, olisi ollut vaarana messinkipinnan vaurioituminen. Lopuksi kaikki osat pestiin kiillotusaineen jäämistä astianpesuaine-ammoniakkiliuoksella ja huuhdeltiin kuumalla vedellä sekä kiillotettiin kiillotusliinalla.

Kruunu puhdistuksen jälkeen.
Tällainen työskentely isolla työmaalla on aina kiinnostavaa. Tapaa uusia ihmisiä ja ”saa” viedä konservoinnin ilosanomaa rakennustyömaille. Täytyy kyllä sanoa, että Kuusamon kirkon työmaalla oli erittäin hyvä työskennellä. Myös kirkon suuri koko ja korkeus oli oikein piristävää ja kuntoakohottavaa.


Eräs toinen matkatyö kohde oli hiukan lähempänä ja vaati vain pidennetyn viikonlopun.
Kipsiveistoksen pinta oli likainen ja siinä on pieniä kolhuja. Vasemmassa kädessä, kyynärpään alapuolella oli paha murtuma. Kipsi oli irti tukiraudoituksesta ja vanhat korjaukset ovat irronneet. Korjaukset oli tehty vanhan maalikerroksen päälle käyttämällä kipsiin kastettua kangasta, joka oli nyt siis irronnut alustasta.

Veistoksen pinta kuivapuhdistettiin pölystä. Sen jälkeen tutkittiin vasemmassa kädessä oleva vaurio ja päädyttiin poistamaan osa jo melkein irronneista paloista. Tässä kohdassa oli vanhoja paikkauksia, joiden kunto ei ollut kovin hyvä.

Paikalleen jätettyjen osittain irronneiden kipsipalojen murtumakohdat avattiin, jotta niihin saatiin injektoitua kiinnitysainetta.

Tämän jälkeen veistokseen kiinnitettiin takaisin yksi suurempi irroitettu pala ja loput vauriokohdat ja saumat täytettiin kipsillä ja muotoiltiin ympäristöön sopivaksi. Ennen täyttöä ja palojen kiinnitystä korjauskohtien kipsipinnat eristettiin. Lopuksi uusi pinta paikkamaalattiin.




Yksi tämän työn hienoja puolia on se, että pääsee moniin paikkoihin käymään. Monesti myös majoitustilat ovat kokemisen arvoisia sekä paikalliset ruokapaikat. Toukokuussa olin Alavudella alttarimaalausta puhdistamassa ja sain asua seurakunnan nuorisotiloissa.
Alttaritaulun telineiden suunnittelu.

Pintalian poistoa.


Päivän pumpulitupposaldo.

Pintalikaa poistettu; kuvan oikealla yläreunassa puhdistettu alue.
Hauskinta ehkä oli se, että lauantai-iltana paikallisessa kuppilassa oli Ismo Alangon keikka. Enpä ole ennen päässyt hänen keikalleen noin pieneen ja intiimiin tilaan. Ja Ismo bändeineen veti keikan täysillä välittämättä vähäisestä yleisömäärästä.
Nyt odottavat uudet projektit ihan työhuoneella. Tässä yksi esimerkki:


Hyvää loppuvuotta kaikille!
Jäämme odottamaan joulukuun kirjoittajaa,
Liisa









keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Konservointia, konsultointia, kulttuuria ja koulutusta – hiukan erilainen marraskuinen viikko 45.


Marraskuun ajan blogin kirjoittajana on Liisa Helle-Wlodarczyk.

Olen toiminut itsenäisenä ammatinharjoittajana vuodesta 2002 aluksi Konservointi Helle toiminimellä ja sittemmin Konservointi Helle Ky:ssä. Konservaattoriksi ajauduin hiukan sattumalta. Valmistuin artesaani-metallisepäksi 1990 Lahden Muotoiluinstituutista ja halusin jatkaa opintojani. Koulussa joku vihjasi minulle konservaattorin ammatista ja sen monipuolisuudesta. Kiinnostuin ja otin selvää missä sitä voisi opiskella. Halusin ulkomaille ja otin yhteyttä eri maiden lähetystöjen kautta oppilaitoksiin.

Puolasta sain kutsun taideakatemian pääsykokeisiin ja sinne sitten jäinkin opiskelemaan. Opiskelin Krakovan taideakatemian taidekonservointilinjalla maisteritutkintoon kuuluvat kuusi vuotta. Koulun opiskelu oli todella kaukana Suomen ”akateemisesta vapaudesta”. Päivät alkoivat kello 9 ja yleensä loppuivat seitsemän aikaan illalla. Opintoihin liittyi erittäin paljon käytännön konservointia, joka oli minulle hyvä asia alkuvuosien huonon (olemattoman) puolan kielen taidon vuoksi. 

                                          Wawelin katedraali

                                        Wawelin linna

                                          Rynek-aukio; raatihuoneen torni ja verkatehdas

                                          Verkatehtaan pylvään koristeita.

                                   Raatihuoneen tornin portinvartija?



Hassua muuten, että Puolassa on tällainen kaikkien valmistuneiden konservaattoreiden lista netissä.

Valmistuttuani taiteen maisteriksi palasin Suomeen ja työskentelin kahden yksityisen konservointyrityksen palveluksessa kunnes aloitin toiminimellä työskentelyn. Koulutuksista ja niiden sisällöistä voisi puhua enemmänkin (kuten Konservaattoriliiton vuosikokoukseen osallistuneet huomasivatkin, keskustelu oli sen verran vilkasta), mutta ehkä jossakin muussa foorumissa.

Viikko 45 alkoi vapaaehtoistyön merkeissä. Olin luvannut pystyttää Lahden kaupunginkirjaston aulaan konservaattoriliiton juhlavuoden toimintaan liittyen näyttelymme; ”Konservointi- tieteen ja taiteen polttopisteessä”. Kirjaston näyttelytilan ahtauden vuoksi sinne voitiin laittaa esille vain kankaalle painetut A1 posterit ja esitteet. Hienot ”rekvisiitta-laatikot” ovat tämän ajan esillä Museoviraston tiloissa.



Tiistaina olikin edessä matka Turkuun palauttamaan konservoituja kipsireliefejä kokoelman omistajalle. Reliefit olivat suhteelisen hyvässä kunnossa ennen konservointia. Ainoastaan yksi teos oli vakavammin vaurioitunut. Sen puhdistus ja korjaus vaatikin hieman enemmän työtä.

                                        Kuvassa kipsireliefi ennen toimenpiteitä.

                                         Kipsireliefi konservoinnin jälkeen.

                                         Liimaustuki sekä haudepuhdistus erittäin pinttyneen lian päällä.


Paluumatkalla poikkesimme Hämeenlinnaan katsomaan ilkivaltaisesti kaadetua vanhaa rautaista hautaristiä. Risti oli katkennut jalustastaan ja hajonnut kolmeen osaan. Lupasimme kirjoittaa siitä lyhyen kuntokartoituksen toimenpide-ehdotuksineen. Toimenpiteisiin tosin ryhdytään kuitenkin ilmeisesti ainoastaan mikäli ristin kaataja saadaan kiinni.

                                 Ristin murtunut kohta.

                                         

                                           Ristin pystyyn jäänyt osa hautausmaalla.

Keskiviikko alkoi oikein mukavasti erään alttarikaapin pakkaamisella torstain kuljetusta varten. On aina hienoa saada työ valmiiksi ja ehtiä vielä tarkastella sitä rauhassa ennen palautusta omalle paikalleen kirkkoon. Tämä alttarikaappi oli konservoitu viimeksi vasta vuonna 1999, mutta olosuhteet kirkossa olivat niin epäsuotuisat, että lika ja kosteus pääsivät vaurioittamaan sitä pahasti. Konservointitoimenpiteisiin tärkeimpinä kuuluivat tämän teoksen kohdalla irtolian poisto, värinkiinnitys, tippuneiden puuosien kiinnitys sekä pahasti tummuneiden retusointien poisto. Uusia retusointeja tein minimaalisesti, vain uusiin kirkkaan valkoisena loistaviin vauriokohtiin.

                               Koko alttarikaappi kirkossa konservoinnin jälkeen.

                              Pintapuhdistusta. Aika paljon likaa pienellä kosketuksella vain 14 vuotta konservoinnin  jälkeen. Olisi niin tärkeää, että ymmärretäisiin olosuhteiden merkitys taide-esineiden esillepanossa ja säilytyksessä.

                                                       Kirkon oikea puoli puhdistettu.

Alla ottamiani kuvia Pyhästä Gertrudista. Näiden veistosten kasvot vaan  niin kovasti  viehättävät minua ja kuvaankin niitä myös ihan omaksi ilokseni arkistooni.





Torstai piti olla toisen työhuoneen siivous- ja järjestelypäivä, mutta tiistaina kysyttiin voisinko käydä katsomassa erään lakkautetun koulun seinällä olevaa isoa maalausta ja arvioida sen kunto ja siirtomahdollisuudet kunnan kirjaston tiloihin. Onneksi teos näytti olevan hyvässä kunnossa ja sen siirron järjestely suhteellisen helppoa.



Tällä viikolla tehdyt työt/vierailut tiesivät seuraavalle viikolle aina niin ihania paperitöitä, kun arviot ja konservointityöt tehdään yleensä sekä sähköisesti että paperille. Toki laskutuskin pitää hoitaa, mutta se tuntuu yleensä jotenkin palkitsevammalta..



Perjantaiaamuna matkustin kolme tuntia bussilla Turkuun. Siellä pääsin hyvään seuraan Turun linnassa järjestetyillä PKL:n koulutuspäivillä. Ensimmäisen koulutuspäivän päätteeksi oli PKL:n vuosikous, jossa valittiin mm. uudet jäsenet hallitukseen. Itse olin erovuorossa hallituksesta enkä enää asettunut ehdolle vaikka koinkin hallitustyön mielenkiintoiseksi ja antoisaksi. Onneksi löytyi uusia innokkaita jäseniä hallitukseen.

Lauantaina oli vuorossa toinen koulutuspäivä. Kävimme tutustumassa Kankaistenkartanoon Maskussa. Opastus kesti noin tunnin, mutta kartanossa olisi voinut viettää aikaa enemmänkin. Kartano on vuosien aikana saanut Museovirastolta useita suurehkoja konservointiavustuksia ja silti tarvetta konservointiin on vielä paljon. Hienoa nähdä mitä he saavat aikaan Museoviraston konservointiin myöntämällä 80 000€ avustuksella.

Kartanosta lähdimme Maskun kirkkoon, jossa itsekin tein alkusyksystä töitä. Oli todella jännittävää ja hienoa nädä kirkko lähes valmiina remontin jälkeen. Viimeksi lähtiessäni Maskun kirkosta, siellä oli vielä lattia maalaamatta, sähkö- ja putkityöt sekä seinämaalausten konservointityöt kesken. Nyt konservointyöt oli tehty ja konservoidut teokset palautettu kirkkoon. Tämäkin konservointiprojekti työllisti monia konservaattoreita.


Kuvia Kankaisten kartanosta ja Maskun kirkosta. Kuvat otti Johanna Sarparanta.











Toki viikkoon mahtui edelläkerrottujen tapahtumien lisäksi muitakin konservointitöitä. Keskeneräisten projektien eteenpäin viemistä, uusien suunnittelua sekä kaikenlaista yrittäjyyteen kuuluvaa sälää, kuten markkinointisuunnittelua, budjetointia, kirjanpidon järjestelyä ja aina niin ihanien puhelimarkkinoijien yhteydenottoihin vastaamista useampia kertoja. Eikö yrittäjän todellakaan ole mahdollista saada puhelinmarkkinointikieltoa?

Terveisin,
Liisa Helle-Wlodarczyk, konservaattori
Konservointi Helle