keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Päätoimi vs. Sivutoimi


Tässä vaiheessa on asiaan kuuluvaa taustoittaa kesäkuun blogikirjoittajaa. Olen Seinäjoen AMK:sta valmistunut rakennuskonservaattori, jonka vakituinen työkohde on Seurasaaren ulkomuseo ja palkanmaksaja Museovirasto. Aiemmin olin viitisen vuotta päätoimisena yksityisyrittäjänä ja jatkan sitä edelleen sivutoimisesti. Aiemmalta koulutukseltani olen puualan artesaani.

 Katolla tarkenee veistellä Ruotsissa tehdyllä kirveellä Lapualla tehdyssä paidassa.

Sipoon vanhan kirkon ullakolla tuli mm.imuroitua.

Työurani laajin hirsikorjaustyökohde. Navetan pohjoisseinällä hirret olivat lahonneet noin 2 metrin korkeudelle eikä muutkaan seinät korjauksilta välttyneet.

Sitten asiaan.

Nyt kun olen ollut sivutoimisena yrittäjänä reilu 1,5 vuotta olen tehnyt yritykseni kautta töitä noin 30 tuntia. Enemmänkin olisi ehtinyt, mutta tarjotut työmaat olisivat olleet liian isoja vapaa-ajalla tehtäviksi. Yksityissektorilta tarjottavien töiden vastaanottamista rajoittaa myös Virkamieslain 18 pykälä eli sivutoimia koskevat säännökset. Mikäli minua pyydetään esim. kengittämään hirsirakennus tai edes neuvomaan kyseisessä asiassa on minun ensin varmistettava ettei kyseisellä rakennuksella ole suojelustatusta tai ettei kohteeseen ole myönnetty Museoviraston korjausavustusta.
1. Olen siis jäävi menemään konservoimaan tai restauroimaan suojeltua kohdetta.
2. Virkamiehenä taas olen jäävi suosittelemaan jotain tiettyä ammattilaista kohteeseen.
Nämä jääviys asiat vaatisi mielestäni hienosäätöä.

Kohdassa yksi on harmillista se että MV:n korjausneuvontaa antavat työntekijät ovat yli työllistettyjä, eivätkä oletettavasti ehdi paneutua jokaiseen puhelimesta ja postilaatikosta tulvivaan tiedusteluun samalla viikolla. Jos esim. minä saisin antaa korjausneuvontaa suojeltuunkin kohteeseen, virka-aikani ulkopuolella yksityisenä asiantuntijana, olisi neuvot likipitäen samankaltaiset mitä asiakas saisi virastolta. Tätä voisi verrata yksityiseen sairaanhoitopalveluihin eli asiakas olisi valmis maksamaan palvelusta jonka saisi nopeammin.

Kohtaan kaksi uskaltaisin ehdottaa ratkaisua jossa MV pitäisi tekijärekisteriä johon pääsisi kun on suorittanut tasokkaaksi luokiteltavan konservointityön. Tähän joku voi esittää vastalauseeksi että rekisterissä olevien tekijöiden työnlaadun tasokkuutta olisi vaikea valvoa. Voinen kuitenkin sanoa että Suomen kokoisessa maassa kyllä "paha kello kauemmas kantaa". Eli reksiteristä poisto jos ammattietiikka lipsuu!

Onko nämä ongelmat tuttuja? Onko ratkaisuja?

RENTOUTTAVAA JUHANNUSTA!
toivottaa E.Pajula

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Hyrynsalmelta portin löysin

"Ammatillisen muotokuvan rikastamista"

 

Toukokuun lopussa työryhmämme kolmen kopla teki opintomatkan Hyrynsalmelle perehtyäkseen Hallan talon (nyk. Seurasaaressa) alkuperäiseen atmosfääriin. Hyrynsalmella saimme täydennyskoulutusta pisteaidan tekoon paikallisella tyylillä ja tutustuimme eri porttimalleihin. Tutustuimme Hallan talon alkuperäiseen paikkaan mistä se on purettu ja siirretty Seurasaareen vuonna 1958. Oppaina meille toimi kotiseutuneuvos Kalle Juntunen ja aitamestari Kaarlo Heikkinen.

 Tällä viikolla olen sitten rakentanut Hallaan oikeanlaista porttia, josta malli on Kaunislehdon talomuseosta. Seurasaaressa porrasveräjä saa nyt väistyä ajoportti ja rihtiportti yhdistelmän edestä. Syy miksi portti vaihdettiin on se ettei ison talon pääportti voi olla porrasveräjä vaan veräjä on aina sijainnut jossain karjapihan puolella, josta lehmät on viety laiduntamaan. Pääportin pitää olla toimivampi etenkin kun siitä kuljetaan hevoskärryillä. Rihti on pienempi portti, josta jalankulkevat voivat tulla pihaan.

Portti Hyrynsalmella Kaunislehdon talomuseossa.

Seurasaareen rakentamani portti ei siis ole toisinto Hallan alkuperäisestä portista, koska siitä ei ole mitään jäljellä. Kyseiseen porttimalliin päädyttiin myös sen käytännöllisyyden vuoksi, rihtistä pääsevät museovieraat kulkemaan ja ajoportti avataan vain jos joudumme ajamaan traktorilla pihamaalle. 


Portin valmistin verstaalla työkaluina kirves, puukko, nuija, käsisaha ja sähköpora. Tätä ennen keräsin varastoistamme sopivan kokoista pyöreää puutavaraa. Portin valmistuttua täytyi vielä tehdä pylväät joihin portit "saranoidaan" vitsaksilla. Pylväiden alapäät teroitettiin ja hiillettiin lahoamisen hidastamiseksi. Sitten paikanpäälle kaivamaan lapiolla pylväille istutuskuoppia ja pylväät pystyyn oikealle etäisyydelle toisistaan.

 
Portti ja sen tekijä Seurasaaressa Hallan talon näkyessä taustalla.

Kyseinen työ voi olla etäällä rakennuskonservointi- termin varsinaisesta merkityksestä, sillä tässä ei tähdätty alkuperäisen säilyttämiseen. Alkuperäisen puuttuessa tehdään toisinto eli rekonstruktio, mutta nyt kyseessä olikin rekonstruktio paikkakuntakohtaisesta portista eli säilytetään Hyrynsalmelaista perinnerakentamista ja tuodaan se tänne Helsinkiin satojentuhansien ihmisten nähtäville. Toivonkin, että turistit jotka tulevat ympäri maailmaa tallentaisivat kameroilleen myös portteja ja aitoja, kenties vielä omissa maissaan rekonstruoitaviksi.

Rakennuskonservaattori Erkka Pajula

torstai 6. kesäkuuta 2013

Monta vaaraa vaanii siellä...

Seurasaaressa rakennuskonservaattorin työmaalla viiltävät terät heilahtelee ja liuottimet höyrystyy.

Töitä tehdään maantasalta talon harjalle monenlaisissa keliolosuhteissa.
Käsittelenkin tässä kirjoituksessa lyhyesti työturvallisuus asioita, joita Seurasaaren konservointityöryhmässä pyritään vahvistamaan. Viime vuonna alkoi suojakypäröitäkin näkymään useammin työmailla ja turvavaljaita ja telineitä päivitettiin standardien mukaisiksi. Työmaiden olosuhteet voivat joskus olla jo järjen vastaisia kuten seuraavasta kuvasta näkyy.


 Tällä viikolla teimme katselmuksen työympäristössämme työterveyslääkärin ja -hoitajan kanssa ja esittelimme useita vaaratilanteita joita työssämme voisi sattua. Tämän kaltaisissa tilaisuuksissa tulee itsellekin kerrattua kohdat joissa on parempi olla skarppina. Vaikka olisi kuinka huippulaatuiset suojaimet päällä on kirveellä työstäminen aina yhtä riskialtista. Välillä käy niin että kirves lipsahtaa puusta lihaan kokeneeltakin tekijältä.


Puu materiaalit joita käytämme restauroivissa toimenpiteissä ovat välillä painoltaan sitä luokkaa että välilevyt saattavat pullahdella pois paikoiltaan. Tähän tilanteeseen tuli onneksi pientä korjausta talvella kun saimme täydennettyä ajokalustoa. Kuitenkin työn sujuvoittamiseksi on muistettava huoltaa auton lisäksi omaa kroppaansa.
Fysikaalisten vaaratekijöiden lisäksi joudumme suojautumaan liuotinhöyryiltä ja pölyiltä, jotka saattavat sisältää raskasmetalleja, PAH-yhdisteitä, homeita ja lahottajasienten itiöitä.
Viime syksynä kohdattiin vanhaa huopakatemateriaalia jonka poistaminen vaati erikoisammattilaisia.
Loppuimuroinnin suoritin kuitenkin itse jolloin käytössä oli hengityssuojain, kertakäyttöhaalarit ja turvavaljaat.
Oman ja työkaverien turvallisuuden lisäksi joudumme myös varmistamaan museon muun henkilökunnan ja museovierailijoiden turvallisuuden työmaillamme. Eli rajaamme työmaan selkeästi Pääsy kielletty -kylttien kera ja kehotamme liian uteliaita poistumaan käteni osoittamaan suuntaan.


Kirjoittanut rakennuskonservaattori Erkka Pajula
KYH / Restaurointi / Seurasaaren konservointityöryhmä