Tekstiilikonservointia J

Raikas keväinen tervehdys kaikille konservaattoriliiton blogin lukijoille! 

Maaliskuun ”bloggaajana” toimii allekirjoittanut, tekstiilikonservaattori Taina Leppilahti. Olen vuodesta 2000 lähtien työskennellyt alalla yrittäjänä yhdessä yhtiökumppanini tekstiilikonservaattori Henna Koskisen kanssa. Näissä maaliskuun blogikirjoituksissani esittelen meidän työsarkaa erilaisten viehättävien tekstiilien parissa.   

Tekstiilitaideteos

Suomalainen tekstiilitaide on aina ollut lähellä sydäntäni ja siksi olen joka kerta erityisen innoissani sellaisen tekstiilin sattuessa meille työkohteeksi. Olen varsinkin tekstiiliveistosten ”fani” ja pidän niiden tavasta herättää uusia ajatuksia perinteisen tekstiilityön rinnalla. Konservointikohteina niissä haastavina asioina saattavatkin juuri olla tavanomaisista tekstiilimateriaaleista poikkeavat materiaalit, teoksen mielikuvituksellinen rakenne ja toteuttamistapa sekä teoksen koko, joka voi olla hyvin suuri tai todella pieni. Nyt esittelemäni tekstiilitaideteos on valmistettu vuonna 1982. Se tuli meille Tupulatäkkiin konservoitavaksi, kun se oli päätetty siirtää alkuperäisestä paikastaan toiseen tilaan. Samalla koko kiinteistössä alkoi suuri, noin vuoden kestävä remontti. Tekstiili tuli meille puhdistettavaksi ja säilytettäväksi remontin ajaksi. 

Kuva tekstiilistä vuodelta 1982.

Reliefimäinen teos on valmistettu metallilangasta ja pellavalangasta. Se on kudottu leveissä kangaspuissa ja kiinnitetty puiselle alustalle kolmiulotteiseen muotoonsa muotoiltuna. Meille tullessaan se oli kuitenkin jo irrotettu alustaltaan ja oli 12 erillisenä, tasomaisena kappaleena. Tämä olisi voinut tuoda kovastikin haastetta teoksen kokoamisvaiheessa, mutta onneksi tiesimme, että taiteilija olisi itse tulossa paikalle siinä vaiheessa.

Likaisuus teoksessa oli ajan kuluessa tullutta pölyisyyttä, tosin pöly oli päässyt jo tunkeutumaan myös hieman pintaa syvemmälle. Tekstiili puhdistettiin aluksi imuroimalla, jonka jälkeen pinttyneemmän pölyn puhdistamiseen käytettiin pehmeää luonnonkumisientä.

Kuvassa yhden kappaleen alaosa on puhdistettu, 

yläosa on edelleen käsittelemättä. Vieressä näkyy 

pudistamiseen käytettyjä kumisienen palasia. Kuvassa näkyy 

myös hyvin tekstiilin kellastuminen valon vaikutuksesta.

Säilytyksessä haasteena oli tekstiilin suuri koko, 2 x 3 m ja sen herkkä rakenne. Sitä ei metallilangan takia voinut laskostaa, ja muutenkin sen käsittelyssä tuli olla hyvin varovainen, sillä jo pienikin tönäisy näkyisi siinä kolhuna. Parhaaksi säilytystavaksi osoittautui rullaaminen paksun pehmusteen kanssa. Niinpä lähdimme hankkimaan tekstiilille tarpeeksi suurta rullaa. Siinä joutuu tutun rautakaupan myyjä laittamaan parastaan konservaattorin tullessa ostoksille: ”Onkos teillä mahdollisimman suurta, ainakin puol metriä halkaisijaltaan olevaa, esimerkiksi polyeteenimuovista valmistettua putkea, jonka pituus tulisi olla ainakin 2,5 m?” Hetken mietittyään myyjällä oli ehdottaa rumpu- ja viemäriputkia, joista löytyikin sopiva. Lisäksi tarvittiin kaksi parisängyn petauspatjaa pehmikkeiksi. Kolmen tekstiilikonservaattorin voimin käärimme teoksen tasaisesti rullalle ja suojasimme sen vielä lakanalla. Tekstiili lepäsi meillä pimeässä säilytystilassa vuoden.

Tilojen remontin valmistuttua tekstiili käytiin asentamassa kiinteistössä uudelle paikalleen. Säilytysrulla toimi hyvin myös kuljetustukena. Teoksen asentaminen seinälle onnistui hyvin, sillä tällä kertaa tiimi oli mitä parhain. Seinäkiinnityksen tekivät samat laitosmiehet, jotka olivat asentaneet teoksen seinälle myös uutena vuonna 1982, heillä oli jo siis kokemusta! Työtä johti teoksen suunnitellut tekstiilitaiteilija, joten konservaattorin käsien oli helppo muokata teoksen kolmiulotteinen muoto taiteilijan näkemyksen mukaiseksi. Päivän aherruksen jälkeen kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä.    

Tekstiilitaideteos konservoinnin jälkeen seinälle asennettuna. Aikaisempaan musta-valko-valokuvaan verrattaessa voi huomata, miten teoksen materiaalien ikääntyminen näkyy sävyjen tasoittumisena; pohjassa oleva luonnonvärinen pellava on valon vaikutuksesta vaalentunut ja siivekkeissä oleva valkaistu pellava on puolestaan kellastunut. Sävymuutos on pysyvä, ts. se on sitä ajan tuomaa patinaa. Teos on kuitenkin edelleen hyvin kaunis ja muodoltaan selkeä, sekä kunnoltaan hyvä.