Kuukausi hujahtaa yllättävän nopeasti, vaikka välttämättä konservaattorin työhuoneella ei suurempia muutoksia juurikaan tapahdu. Joitakin töitä lähtee takaisin omistajalleen, uusia töitä saapuu, yhä edelleen se haastava merimaisema on pöydällä. Toki senkin kanssa on päästy eteenpäin, ja on se kuva siinä vieläkin tallella!

Viime kirjoituksessani mainitsin Toppeliuksen 1803 maalaaman "Kristus Getsemanessa", joka tuli meille Nurmeksesta. Maalaus on konservoitu aiemmin, siihen on mm. laitettu irtovuoraus säkkikangasmaisesta kankaasta, kiilakehykset on uusittu, kuvapuolen vaurioita on kitattu ja restauroitu. Onkohan kenelläkään tietoa milloin ja kuka teosta olisi konservoinut?



 Tässä kuva ennen konservointia, siis ennen meidän käsittelyä.

Alla olevissa kuvissa näkyy restaurointeja, joiden sävy on osittain jo muuttunut. Restauroinnit on ilmeisesti tehty vesivärein. Reunoja on myös paikkailtu.

 Oikealla olevassa kuvassa näkyy maalauksen keskellä kulkeva sauma alkuperäisessä maalauskankaassa.

Ultraviolettikuva kyseisestä maalauksesta. Vaikka tässä tapauksessa restauroinnit näkyvät myös paljain silmin, olemme monta kertaa käyttäneet konservoinnin apuna tutkimusvalokuvia. Joskus on helpompi nähdä aiemmat restauroinnit tai päällemaalaukset ultraviolettivalokuvasta. Onneksi meillä on kuvaajamme Petter!

Jotkin työt voivat olla työhuoneella kuukausia, helposti vuoden, kaksikin. Yksi tällaisista töistä on seuraava Ester Heleniuksen maalaus. Maalaus kuuluu sarjaan "Uskomattomia yhteensattumia".

Tällaiselta työ näytti meille tullessa, kuvapuoli ja kääntöpuoli.

Maalaus kankaalle, liimattu pahville. Koska kiinnitys oli niin huono, Liisa päätti poistaa kääntöpuolen pahvin, joka lähtikin suhteellisen helposti irti. Pahvin poisto paljasti kääntöpuolelta toisen maalauksen. Tai ehkä ennemminkin luonnoksen.

Tämähän ei ole mitenkään eriskummallista, monesti maalauskankaista on käytetty molemmat puolet.

Tässä tapauksessa tämä luonnos sai kuitenkin Liisan melkein haukkomaan henkeään... Katsokaapa allaolevaa maalausta, löytyykö yhdenmukaisuuksia?

 

Kuvassa on Liisan isoäiti, Ester Heleniuksen maalaamana 1890-luvulla. Olisiko aiempi maalaus luonnos tai harjoitelma Liisan isoäidistä...?

Niin se vain on, tämä työ on täynnä yllätyksiä ja mielenkiintoisia asioita. Joskus saa olla salapoliisi, toisinaan pelastaja. Yksikään päivä ei taida olla tavallinen ja normaali.

Tämän kirjoituksen myötä toivotamme kaikille oikein hyvää kevättä, sieltä se tulee jo tohinalla.

Riikka, Auli, Liisa, Jenna ja Petter

Valamon konservointilaitos