maanantai 15. huhtikuuta 2013

Paperikonservaattoriopiskelijan huhtikuisia kertomuksia osa 3

Kolmannen opiskeluvuoden syyskausi alkoi työharjoitteluesitelmillä. Jokaisen harjoittelussa olleen on tehtävä powerpoint-esitelmä työharjoittelustaan. Hieman paikan kuvausta ja tärkeimmät työtehtävät, sekä jotain omista tavoitteistaan ja niiden toteutumisista. Syyskausi alkoi myös uusilla konservointialan opiskelijoilla, jotka suurin osa huuli pyöreänä kuunteli esitelmiämme ja saivat varmasti tosi ammattitaitoisen kuvan meistä kolmosista. Itse ainakin koin näin ensimmäisenä syksynäni.

Esitelmissä vilisi hirveä määrä merkitykseltään täysin tuntemattomia sanoja, kaikenmaailman aineiden nimityksiä ja vaikka mitä. Aika nopeasti ymmärsin mitä tarkoittaa esimerkiksi konsolidointi, sillä se esiintyi varsin useassa esitelmässä ja koska yleensä kuvamateriaalia on enemmän kuin tarpeeksi, aivot yhdistävät nämä seikat ja kas ensimmäiset opit menevät jo perille. (Konsolidointi, engl. consolidate = vahvistus, lujittaminen.)

Nyt pääsimme myös käsiksi kirjoihin, tuohon lempiaiheeseeni paperikonservoinnissa. Anna Perälä luennoi meille sidoshistoriasta SLS:n (Svenska litteratursällskapet i Finland rf.) tiloissa, jossa oli runsaasti esimerkkejä kirjoista kautta historian. Toki Anna toi myös omia kappaleitaan näytille. Ihan muutama kuvaesimerkki kirjojen kirjosta:





Kirjoja ei ollut ihan joka pojalla, joten korjauksia joutui välillä tekemään, ja mikä jottei puukantinen kirja pysy kasassa ompelemalla kannenpalaset toisiinsa. Alla sama opus kannen puolelta kuvattuna.





Vanhoissa kirjoissa on sisällä vaikka mitä kaunista, mutta myös hauskaakin, tässä pukki parka roikkuu, ties mistä syystä, mahastaan kurottuna.
Kaksi kirjaa näppärästi "samoissa kansissa".

Kirjojen kannet eivät aina ole olleet pelkkää nahkaa, siitä esimerkkinä tämä kirjontatyö.

Yksityiskohdissa on nähty paljon vaivaa, tässä kirjaa kiinnipitävä mekanismi.
Metallia on käytetty muuallakin kuin kiinnitysmekanismissa, tämän pienen kirjan reunat ja keksiosa on koristeltu messingillä.
Syksyllä vietimme kolme kolmen päivän jaksoa Sastamalassa kirjoja sitomassa Harri Aaltosen opastuksella. Paikka oli minulle entuudestaan tuttu, sillä olen siellä ravannut useamman vuoden aina silloin tällöin Harrin vaimon pitämillä kirjansidontakursseilla (Tarja Rajakangas, http://www.kirjatar.fi/). Opin taas lisää kirjansidonta-asioita, tosin hieman uudempaa sellaista kuin mihin intohimoni osuu, mutta ei kai sitä ihminen liikaa voi oppia. Tässä hieman kuvia kirjansidontakurssilta.


Kirjan selän taive lyötynä ja tukikangas liimattuna
Päällysmateriaalin (kluutti) kulman teko itselleni uudella tavalla.








Kaksisydämisen kapiteelin ompelua
3 eritavoin sidottua kirjaa valmistui kurssilla
Muita kursseja oli mm. englantia, metodologiaa, kehysten konservointia ja kultausta käsittelevä kurssi. Konservointitentti-nimellä kulkeva kurssi oli pienoistutkielman tekoa ja innovaatioprojektin myötä luokka jaettiin kahtia ja ryhmät saivat omat kohteensa. 

Kävimme myös paljon vierailukäynneillä, kuten kahtena aikaisempanakin vuotena, jos olen unohtanut mainita. Kehystämössä näimme kuinka vikkelästi kehystäminen käy alan ammattilaisilla, siksi aionkin sen myös ammattilaisille jättää. Kirjansitomo Jokinen oli myös yksi kohteista, kuten myös pahvipakkauksia valmistava yritys. Sastamalassa kävimme kirjan museo Pukstaavissa.

Kehysasian yhteydessä kävimme kehystämön lisäksi myös Ateneumissa konservointipuolella jossa kehystettävänä oli pari herkkää pastellimaalausta ja seurasimme sivusta miten kehystäminen tapahtui. Toki saimme välillä myös ojentaa valkoisiin puuvillahansikkaisiin verhoillun kätemme ihan hiukan pitämään kehystyksessä apuna käytettyä maalaustelinettä paikoillaan.

Kehystämössä ammattilainen pyöritteli taidokkaasti koristekehystä.















Iltapuhteinani koulussa käsittelin mm. ystäväni arkistomateriaalia, kuivapuhdistaen, pesten, suoristaen, lajitellen, skannaten ja asianmukaisesti pakaten. Kunnes koitti maaliskuu ja oli aika lähteä työharjoitteluun, tällä kertaa Itävaltaan. Siitä sitten seuraavassa kirjoituksessa.

Tähän lopuksi vielä ennen ja jälkeen kuvat tuosta mainitsemastani ystävän arkistomateriaalista. Tämä siis oli aineistoa joka oli ollut kymmeniä vuosia muistaakseni navetan ylisillä tms. ja kattokin oli puoliksi romahtanut. Ystävä oli kauhonut papereita muovikasseihin, tietämättä mitä kaikkea ne sisälsivät.

Aineisto oli enimmäkseen tässä muodossa toimitettaessa, rytyssä, mytyssä ja pölyssä sekä hiirten ja rottien ulostetta seassa.

Ja tässä muodossa aineisto palautettiin valmiina.

Pitäkäähän tärkeistä papereistanne huoli ja vaikka ette itse niistä olisi niin kiinnostunut, niin jälkipolvenne saattavat olla. Ja jos olette sitä mieltä, että jälkipolvien ei tarvitse niistä mitään tietää, niin tuhotkaa sitten ajoissa.






2 kommenttia:

  1. Kiitos tiedosta! Jotain hämärää muistikuvaa oli, mutta eihän sitä viitsi paremmalla suulla puhua kun varmaa tietoa ei ole tarjota.
    T: Jiri Taleva, bloggaaja itse

    VastaaPoista