Konservointia, konsultointia, kulttuuria ja koulutusta – hiukan erilainen marraskuinen viikko 45.

Marraskuun ajan blogin kirjoittajana on Liisa Helle-Wlodarczyk.

Olen toiminut itsenäisenä ammatinharjoittajana vuodesta 2002 aluksi Konservointi Helle toiminimellä ja sittemmin Konservointi Helle Ky:ssä. Konservaattoriksi ajauduin hiukan sattumalta. Valmistuin artesaani-metallisepäksi 1990 Lahden Muotoiluinstituutista ja halusin jatkaa opintojani. Koulussa joku vihjasi minulle konservaattorin ammatista ja sen monipuolisuudesta. Kiinnostuin ja otin selvää missä sitä voisi opiskella. Halusin ulkomaille ja otin yhteyttä eri maiden lähetystöjen kautta oppilaitoksiin.

Puolasta sain kutsun taideakatemian pääsykokeisiin ja sinne sitten jäinkin opiskelemaan. Opiskelin Krakovan taideakatemian taidekonservointilinjalla maisteritutkintoon kuuluvat kuusi vuotta. Koulun opiskelu oli todella kaukana Suomen ”akateemisesta vapaudesta”. Päivät alkoivat kello 9 ja yleensä loppuivat seitsemän aikaan illalla. Opintoihin liittyi erittäin paljon käytännön konservointia, joka oli minulle hyvä asia alkuvuosien huonon (olemattoman) puolan kielen taidon vuoksi. 

                                          Wawelin katedraali

                                        Wawelin linna

                                          Rynek-aukio; raatihuoneen torni ja verkatehdas

                                          Verkatehtaan pylvään koristeita.

                                   Raatihuoneen tornin portinvartija?

Hassua muuten, että Puolassa on tällainen kaikkien valmistuneiden konservaattoreiden lista netissä.

Valmistuttuani taiteen maisteriksi palasin Suomeen ja työskentelin kahden yksityisen konservointyrityksen palveluksessa kunnes aloitin toiminimellä työskentelyn. Koulutuksista ja niiden sisällöistä voisi puhua enemmänkin (kuten Konservaattoriliiton vuosikokoukseen osallistuneet huomasivatkin, keskustelu oli sen verran vilkasta), mutta ehkä jossakin muussa foorumissa.

Viikko 45 alkoi vapaaehtoistyön merkeissä. Olin luvannut pystyttää Lahden kaupunginkirjaston aulaan konservaattoriliiton juhlavuoden toimintaan liittyen näyttelymme; ”Konservointi- tieteen ja taiteen polttopisteessä”. Kirjaston näyttelytilan ahtauden vuoksi sinne voitiin laittaa esille vain kankaalle painetut A1 posterit ja esitteet. Hienot ”rekvisiitta-laatikot” ovat tämän ajan esillä Museoviraston tiloissa.

Tiistaina olikin edessä matka Turkuun palauttamaan konservoituja kipsireliefejä kokoelman omistajalle. Reliefit olivat suhteelisen hyvässä kunnossa ennen konservointia. Ainoastaan yksi teos oli vakavammin vaurioitunut. Sen puhdistus ja korjaus vaatikin hieman enemmän työtä.

                                        Kuvassa kipsireliefi ennen toimenpiteitä.

                                         Kipsireliefi konservoinnin jälkeen.

                                         Liimaustuki sekä haudepuhdistus erittäin pinttyneen lian päällä.

Paluumatkalla poikkesimme Hämeenlinnaan katsomaan ilkivaltaisesti kaadetua vanhaa rautaista hautaristiä. Risti oli katkennut jalustastaan ja hajonnut kolmeen osaan. Lupasimme kirjoittaa siitä lyhyen kuntokartoituksen toimenpide-ehdotuksineen. Toimenpiteisiin tosin ryhdytään kuitenkin ilmeisesti ainoastaan mikäli ristin kaataja saadaan kiinni.

                                 Ristin murtunut kohta.

                                         

                                           Ristin pystyyn jäänyt osa hautausmaalla.

Keskiviikko alkoi oikein mukavasti erään alttarikaapin pakkaamisella torstain kuljetusta varten. On aina hienoa saada työ valmiiksi ja ehtiä vielä tarkastella sitä rauhassa ennen palautusta omalle paikalleen kirkkoon. Tämä alttarikaappi oli konservoitu viimeksi vasta vuonna 1999, mutta olosuhteet kirkossa olivat niin epäsuotuisat, että lika ja kosteus pääsivät vaurioittamaan sitä pahasti. Konservointitoimenpiteisiin tärkeimpinä kuuluivat tämän teoksen kohdalla irtolian poisto, värinkiinnitys, tippuneiden puuosien kiinnitys sekä pahasti tummuneiden retusointien poisto. Uusia retusointeja tein minimaalisesti, vain uusiin kirkkaan valkoisena loistaviin vauriokohtiin.

                               Koko alttarikaappi kirkossa konservoinnin jälkeen.

                              Pintapuhdistusta. Aika paljon likaa pienellä kosketuksella vain 14 vuotta konservoinnin  jälkeen. Olisi niin tärkeää, että ymmärretäisiin olosuhteiden merkitys taide-esineiden esillepanossa ja säilytyksessä.

                                                       Kirkon oikea puoli puhdistettu.

Alla ottamiani kuvia Pyhästä Gertrudista. Näiden veistosten kasvot vaan  niin kovasti  viehättävät minua ja kuvaankin niitä myös ihan omaksi ilokseni arkistooni.

Torstai piti olla toisen työhuoneen siivous- ja järjestelypäivä, mutta tiistaina kysyttiin voisinko käydä katsomassa erään lakkautetun koulun seinällä olevaa isoa maalausta ja arvioida sen kunto ja siirtomahdollisuudet kunnan kirjaston tiloihin. Onneksi teos näytti olevan hyvässä kunnossa ja sen siirron järjestely suhteellisen helppoa.

Tällä viikolla tehdyt työt/vierailut tiesivät seuraavalle viikolle aina niin ihania paperitöitä, kun arviot ja konservointityöt tehdään yleensä sekä sähköisesti että paperille. Toki laskutuskin pitää hoitaa, mutta se tuntuu yleensä jotenkin palkitsevammalta..

Perjantaiaamuna matkustin kolme tuntia bussilla Turkuun. Siellä pääsin hyvään seuraan Turun linnassa järjestetyillä PKL:n koulutuspäivillä. Ensimmäisen koulutuspäivän päätteeksi oli PKL:n vuosikous, jossa valittiin mm. uudet jäsenet hallitukseen. Itse olin erovuorossa hallituksesta enkä enää asettunut ehdolle vaikka koinkin hallitustyön mielenkiintoiseksi ja antoisaksi. Onneksi löytyi uusia innokkaita jäseniä hallitukseen.

Lauantaina oli vuorossa toinen koulutuspäivä. Kävimme tutustumassa Kankaistenkartanoon Maskussa. Opastus kesti noin tunnin, mutta kartanossa olisi voinut viettää aikaa enemmänkin. Kartano on vuosien aikana saanut Museovirastolta useita suurehkoja konservointiavustuksia ja silti tarvetta konservointiin on vielä paljon. Hienoa nähdä mitä he saavat aikaan Museoviraston konservointiin myöntämällä 80 000€ avustuksella.

Kartanosta lähdimme Maskun kirkkoon, jossa itsekin tein alkusyksystä töitä. Oli todella jännittävää ja hienoa nädä kirkko lähes valmiina remontin jälkeen. Viimeksi lähtiessäni Maskun kirkosta, siellä oli vielä lattia maalaamatta, sähkö- ja putkityöt sekä seinämaalausten konservointityöt kesken. Nyt konservointyöt oli tehty ja konservoidut teokset palautettu kirkkoon. Tämäkin konservointiprojekti työllisti monia konservaattoreita.

Kuvia Kankaisten kartanosta ja Maskun kirkosta. Kuvat otti Johanna Sarparanta.

Toki viikkoon mahtui edelläkerrottujen tapahtumien lisäksi muitakin konservointitöitä. Keskeneräisten projektien eteenpäin viemistä, uusien suunnittelua sekä kaikenlaista yrittäjyyteen kuuluvaa sälää, kuten markkinointisuunnittelua, budjetointia, kirjanpidon järjestelyä ja aina niin ihanien puhelimarkkinoijien yhteydenottoihin vastaamista useampia kertoja. Eikö yrittäjän todellakaan ole mahdollista saada puhelinmarkkinointikieltoa?

Terveisin,

Liisa Helle-Wlodarczyk, konservaattori

Konservointi Helle

www.konservointihelle.fi