torstai 9. toukokuuta 2013

Seurasaaren kevät terveiset!

Tiistai 7.5.2013 Seurasaari/Helsinki

Tervehdys Seurasaaresta!

Seurasaareen on saapunut kevät. On sitä odotettukin. Turistivirrat lisääntyvät pikkuhiljaa ja muuttolintuja sekä konservaattoreita parveilee saaren rantamailla. Lumet ovat sulaneet ja rakennukset ovat kuoriutuneet lumivaipastaan. Maisema on hivenen armottoman ja lohduttoman näköinen lumimassojen tilsauttamine kasveineen, kuoppaisine teineen ja alastomine puineen, mutta onneksi alkaa luonto ympärillä hivenen jo viheriöimään sekä antamaan elämän merkkejä. Kymmenet erilaiset lintulajikkeet laulavat kauniisti, oravat raahaavat pesärakennusmateriaalia uutterasti ja kevään ensimmäiset kukat (todennäköisesrti valkovuokkoja) ilahduttavat polkujen varsilla ihmismieltä. Museorakennukset ja työntekijät näyttävät siltä, että niiden talviunesta herääminen vie vuosi vuodelta enemmän aikaa. Vanhuus ei tule yksin. Ovathan vanhimmat museorakennukset eli museoesineet jo yli 300 vuotta vanhoja. Hyvin säilyneitä, ikäisekseen.


 
Seurasaren rakennuskonservoinnintyöryhmä valmiina kesän koitoksiin. 




 
Karunan kirkko 1686 (edelleen käytössä) on heränyt talviuniltaan ja odottaa hääpareja sekä Jumalanpalveluksia..


Kevät on kiireistä aikaa rakennuskonservoinnin työryhmälle. Syksyllä suunniteltu töiden aikataulutus koetellaan lujasti. Koko talvi ja alku kevät on tehty paljon töitä, että tietyt museorakennukset voidaan pitää avoinna tänä kesänä. Työtä on ostettu myös ulkopuolisilta urakoitsijoilta, jotka ovat aloittaneet jo työnsä ja osa saanut urakkansa päätökseen, rakennuskonservoinnin työryhmän valvonnan ja ohjeistuksen saattelemana. Myös kesäajan rekrytoinnit on tehty ja konservoinnin työryhmä saa uusia määräaikaisia motivoituneita konservaattoreita vahvistuksekseen. Rakennuskonservaattoreita 2 kappaletta ja yksi kullanarvoinen interiöörikonservaattori. Myös konservointi- ja restaurointialan opiskelijoita olemme saaneet iloksemme ja avuksemme tänäkin vuonna. Melko muheva soppa hämmennettäväksi.


 
Konservointikeskuksessa on keväisin kuhinaa.

Tämän kevään ja kesän aikana konservointityöt kohdistuvat useisiin rakennuksiin ja niiden interiööreihin, joihin on pyritty panostamaan erityisesti kahtena viime vuonna. Museorakennukset, jotka pääsevät konservoinnin työryhmän huomion kohteiksi ovat mm. Hallan talo hyrynsalmelta, jossa konservoidaan interiöörit. Talon ulkoseiniin tehdä hirsikorjauksia ja paikataan pahimmat lahot. Lattiankannattajat tuetaan ja kivijalkaa kohennetaan.

Niemelän torpan kaikki 13 rakennusta ovat konservointi- ja restaurointityön alla. Ympäristön olosuhteita parannetaan poistamalla puustoa ja kasvillisuutta. Päärakennuksen alapohjan ilmanvaihtoa parannetaan uusimalla multapenkkirakenne ja poistamalla lahot puurakenteet. Pääosin kaikkien pihapiirin aittojen tuohimalkakatteet uusitaan ja jonkin verran tehdään hirsikorjauksia. Vanhoja tehtyjä konservointieja ja konservointimateriaaleja säilytetään rakenteissa niin paljon kuin mahdollista.



Saaren ensimmäiseen rakennukseen, Karjamajaan, uusitaan tuohimalkakate ja majan interiöörit konservoidaan ja osittain restauroidaan.
Florinin huvimajan julkisivujen puuosien paikkaukset ja vahvistukset saatetaan loppuun ja julkisivut maalataan. Florinin huvimajan nykyinen värimaailmaa tulee uusiutumaan melkoisesti, kun väritutkimuksien pohjalta on paljastunut uutta tietoa.
Leppälän päärakennus saa uuden pärekatteen samoin Kirkkotalli. Paronitar Jusupofin tallin portaat  ja Suojärveläisen Pertinotsan talon Saraimen silta restauroidaan.
Karunan kirkon katto huoltotervataan elokuussa, mikäli kiireiltämme kerkiämme.


Tällä hetkellä aivan akuuttikiire on työstää kevät talvella kaadettu puumateriaali ettei se mene käyttökelvottamaksi. Eli kaadetut puut täytyy kuoria ja osa halkaista sekä lopuksi varastoida varjoisaan paikkaan ilmavasti. Puumateriaalihan täytyy hankkia oikeaoppisesti joulu-, tammi- tai helmikuun aikana. Tästä vuosituhantisesta perinteestä ei paljoa yleensä voida joustaa.


 
Restauroija Jukka Mähönen kuorii kuusipuita, työvälineenä kuorimarauta ja hienot kenttäpukit.

Kevät talvella olimmekin työryhmän kanssa hankkimassa puumateriaalia Seurasaaren konservointiprojektien tarpeisiin. Museovirastolla on oma pieni metsäpalsta Lohjalla, Kärkölän Myllymäessä. Sieltä haemme aina tarvittaessa pieniä eriä mänty- ja kuusipuuta. Yleensä pyrimme  kaatamaan ja harventamaan metsää hyvällä maulla, tiheästi kasvaneista metsäsaarekkeista tai muutoin sopivalta metsätyypiltä sen mitä tarvitsemme. Työmme tarkoitus on tehdän materiaalihankinnan ohella myös hellävaraista metsänhoitoa.


 
TIMBER!!!



Meille ei käy mikä tahansa puu, vaan laatukriteerit ovat korkeat. Täytyy saada hankituksi tiheäsyistä, suorakasvuista ja yleensä myös iäkästä puuta. Meille ei kelpaa markkinoilla yleisesti oleva luokittelematon puutavara. Hyvästä laadukkaasta puusta on pula ja metsistä, joissa kasvaisi tälläistä vihreää kultaa. Nykypäivänä tehohoitamattomia  metsiä ei tahdo olla enää kovinkaan monessa paikassa, jossa kuusipuut saavat kasvaa rauhassa tiheiköissä, muodostaen pitkän huiskean, oksattoman, tasapaksuisen rungon tai männyt mäen rinteellä, jotka kuivassa kangas maassa kurkottelevat lähemmäs 200 vuoden ikää.



 
Hyvälaatuinen ja kypsä mäntytukki paistaa täydeltä terältään.. 


 
Äijä, ruutupaita ja pokasaha kevät auringon syleilyssä. 
 


Puut kaadetaan tarvittaessa käsipelillä justeerilla tai kirveellä. Käytämme kyllä moottorisahaakin, kun kiirettä pukkaa, niinkuin yleensä. Puun korjuussa olemme käyttäneet menestyksekkäästi työryhmämme vahvoja miehiä, mönkijöitä ja traktoria. Voi kehveli, kun olisi se hevonen ja reki niin sillä sitä puunkorjuu hommat hoideltaisiin, mutta ei ole toistaiseksi saatu budjettiin rahaa suomenhevosta ja pilttuuta varten.


 
Hevonen ja reki

Mikä tässä metsäpuuhassa on sitä konservointia ja meidän ydintehtävää, joka toivottavasti kantaa hyvää hedelmää. Tämä se vasta ammattimiehen/naisen tekee. "Mehtä-aapista" täytyy lukea, jos haluaa jotain puusta oppia ja siitä puhua. Tällä kaikella on valtavasti tieto/taidollista-arvoa. Vain näin alan ammattilaisesta voi kasvaa vähitellen vakuuttava asiantuntija ja täsmäaseena tietoineen hän voi tehdä voitavansa rakennetun kulttuuriperinnön hyväksi.

 
 
 
 
 
Rakennuskonservaattori Erkka Pajula halkaisee mäntypuuta perinteisesti puukiiloilla.
 



 
Valmista tuotosta Vihdin aitan katossa.
 

Modernin konservoinnin filosofi John Ruskin (1819-1900) sanoi kerran näin, että:
On mahdotonta konservoida tai restauroida mitään mikä kerran oli kaunista...kokonaisuuden koko elämää, joka on saanut elinvoimansa vain työmiehen käsistä ja silmistä.

Ainakin yritämme ymmärtää hitusen esi-isiämme, jotka nämä museorakennuksetkin ovat tehneet. Kohteittemme perinteisistä työtapoja ja materiaaleja vaalimalla ja kunnioitamalla sekä tutustumalla esim. puumateriaaliin hyvinkin syvällisesti, teemme voitavamme siirtämällä työstä  kertyvää tietoa  seuraavalle sukupolvelle.

Nuuhkailemalla työ ohessa havumetsän tuoksuja, kulkemalla kahisevissa lepikoissa ja lehtimetsissä ja lepäämällä sammalvuoteella, olemme iloisia ja ylpeitä ammatistamme. Luulen, että jotain samankaltaisia ajatuksen rippeitä saamme mekin kiinni siitä mitä liikkui esi-isiemme mielissä, kun he tarttuivat kirveeseen ja samosivat korpitaipaleillaan puunhankinta reissuillaan.

Vakaata konservaattorin kättä kaikille toivottaa:



Jani Puhakka
rakennuskonservaattori
KYH/restaurointiyksikkö
Museovirasto




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti