Paperikonservaattoriopiskelijan huhtikuisia kertomuksia osa 4

Huh, jäipä tämä neljäs osa viime tippaan, kun jotenkin viime viikolla asia unohtui ja sitten perjantaina kävelin noin 8 km päähän Rosenburgin linnaan ja olinkin siellä sitten keskiajalla aina tähän iltapäivään saakka.

Eli tämä neljäs osa raottaa hieman työharjoittelun arkea. Luokkatovereita ja interiööripuolen koulutovereita on Ruotsissa, Uudessa-Seelannissa, Amerikassa, viime vuonna Tanskassa, Sloveniassa (vai oliko se Slovakia, anteeksi huono muistini) ja itse olen sitten parhaillaan Itävallassa, pienessä Horn nimisessä kaupungissa. Työharjoittelupaikka on nimeltään European Research Centre for Book and Paper Conservation-Restoration. Tulin tänne Kansallisarkiston István Keckskemetin ehdottamana.

Koska itseäni kiinnostaa nimenomaan kirjat, kerroin tästä kun käytiin sähköpostia Dr. Patricia Engelin, joka on pomoni, kanssa. Ja kirjoihin olenkin saanut koskea. Yksi kuparipiirroskin oli tuossa, mutta se ei kaivannut kuin pesua, yhden pienen paikan ja uudet paspikset.

Ensimmäisenä työnä oli Nekrologin uudelleen sitominen, kun kannet olivat kokonaan irti ja suurin osa ompeleistakin katkeilleet ja kadonneet. Yli puolet vihkojen arkeista tarvitsi paikkausta taitteeseen ja ehkä hieman myös reunoille. Sitten sitominen uudelleen kasaan samanlevyisille nauhoille kun se oli ollut ja omat kannet paikoilleen ja repsottavien osien paikoilleen kiinnittämistä metyyliselluloosalla (mc). Täällä en ole vielä kertaakaan käyttänyt vehnätärkkelysliisteriä mihinkään, kaikessa ollaan menty mc:llä.

Muutama kuva kyseisen opuksen työvaiheista:

Kansiosa kokonaan irti niteestä ja paljon on sivuista jäänyt paperia selän tukikankaaseen

Kulmat ne nyt aina vähän nuhjaantuu ja lötkistyy ja pahvi palstoittuu

Eivätkä erilaiset selkäviat ole kirjoillakaan harvinaisia

Osassa sivuista puuttui koko keskitaite ja yhdistämisessä käytin apuna ehjää arkkia alapuolella oikeita mittoja antamassa

Selkäosan tukikankaasta poistin kosteuden avulla niin paljon tuota tarttunutta paperia ja eläinliimaa, kun vain oli mahdollista

Vihkot sidoin uudelleen

Etukannen saranakohta konservoinnin jälkeen, kankaaseen jäänyt rako peitettiin vielä värjätyllä kangassuikaleella

Kyseessä oli siis päivittäisessä käytössä oleva kirja jonka esteettisiä arvoja pidetään myös hyvin arvossa ja myös sitä, että se on elämää nähnyt, siksi tehtiin välttämättömimmät jotta teos pysyisi taas koossa. Itse olen hiukan eri mieltä metyyliselluloosan pitävyydestä monessakin osassa tätä teosta, koska se on todellakin päivittäisessä käytössä. Koska kyseessä oin Nekrologi, siitä luetaan yksi sivu päivässä alkaen tammikuun ensimmäisestä joulukuun viimeiseen. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että loppupuolella kirjan sivut olivat vallankin hyvässä kunnossa, kun sinne päästäkseen pitää alusta asti selailla. Toivottavasti kuitenkin kirja pysyy kasassa pitkään.

Harjoittelupaikassani on hyvin rento meininki, töihin tullaan 9 aikoihin, paitsi jos edellisenä päivänä meni yli viiteen, niin sitten voipi tulla myöhemmin aamulla.  Lounastauot ovat mitä milloinkin, harjoittelukollegani, joka on ennemminkin vapaaehtoinen (aloittaa konservoinnin opinnot Wienissä yliopistossa syksyllä) on useinkin vähintään tunnin lounaalla. Lähes kaikki paikat (paitsi ruokapaikat) ovat kiinni klo 12-14 arkisin. Joten asiat on hoidettava myös työajalla, ja no illalla sitten oltava pidempään, mutta kai lähinnä omatunnon puitteissa.

Usein olenkin yli viiteen, koska Horn on syrjässä kaikesta, ei itselläni ole iltaisin kummempia menoja, joten ihan hyvin voi työskennellä pidempäänkin.

Dr. Engel on erikoistunut karttapalloihin, joten minullakin on yksi työn alla. Mikä onkin erittäin mielenkiintoista ja myös todella hyvä seikka, sillä en nyt muista, että opinnoissamme olisi mitään karttapalloja koskevaa. Pari kuvaa karttapallosta joka minulla on työn alla.

Tässä yksilössä on useita kolhuja ja aloitimme tästä. Siihen on mm. syynä se, että Venäjän alue on yleensä muuten paremmassa kunnossa, kun sitä ei kuulemma etusormella tökitä paikkoja tutkiessa. Hyvä knoppitieto!

Kolhu nostettiin kostuttamalla Gore-Texin läpi ja sitten poistimme kaksi keskimmäistä palaa jotka olivat käytännössä irti, näin pääsimme konsolidoimaan alapuolelta sekä täyttämään tuota kolhua primerilla joka koostuu laihahkosta eläinliimasta ja kalsiumkarbonaatista (CaC03)

Täyttö on hidasta puuhaa, sillä sitä tehdään vain vähän kerrallaan, tuossakin kolhussa on noin 4 erillistä täyttökohtaa ja yhdestä alotetaan. Lisätään kerran päivässä pieni kerros primeria kunnes sitä on tarpeeksi. Jos on kovin syviä / suuria koloja, voi myös täyttää välillä metyyliselluloosalla kostutettua japaninpaperia. Ylitäyttöä on varottava, sillä silloin kyseinen osa pallosta jää koholle.

Tästä en valitettavasti voi kertoa enempää, sillä olemme yhä täyttövaiheessa.

Dr. Engel on antanut harjoittelukollegalleni ja minulle myös tutkimustehtäviä, itse en niin kovin ole niistä innostunut, kun haluaisin enemmän tehdä itse työtä, mutta ei se haitaksi ole osata sitäkin. Olen mm. etsinyt artikkeleita etyleenioksidista kuudella eri kielellä käyttäen niinkin fiksua apuria, kuin google-kääntäjä. On siitä ollut sen verran hyötyä, että on ensin kääntänyt joitakin tarpeellisia sanoja halutulle kielelle (mm. unkari, puola, slovakia jne.) ja sitten näitä sanoja käyttäen suorittanut hakuja internetissä ja hakutuloksien otsikoita taas kääntänyt sen verran, että huomaa onko kyse lainkaan samasta asiasta.

Toisenlaiseen tutkimukseen päädyin täälläoloni kolmannen konservoitavana kirjan kautta, josta juuri ennen lähtöäni keskiajalle, jätin sitten abstraktin ensi vuoden seminaaria varten. Katsotaan onko riittävän kiinnostava seminaariin ja jos on, pitää alkaa miettiä mistä rahoitus ensi kevääksi tänne matkustamiseen.

Työharjoittelun hyviä puolia on se, että voi todellakin perinpohjaisesti tutustua kohteeseensa, etsiä tietoa erilaisista metodeista ja tavoista, eikä tarvitse päättää kaikkea heti tässä ja nyt. Työharjoittelu on oppimisprosessi siinä missä koulussa oleminen, tässä vaan pääsee yleensä konkreettisemmin käsiksi itse työhön.

Pomoni Dr. Engel on myös kovasti huolissani viihtyvyydestäni ja siksi sainkin olla keskiajalla kaksi työpäivää, kun kerran lähimaastossa sattui olemaan markkinat lauantaista- keskiviikkoon. Nyt jaksaa uusin voimin vielä toukokuun erilaisten uusien oppimisprosessien ja projektien kanssa. Kuten mm. ensi viikolla erään homeisen arkiston siirto työpaikallemme puhdistusta varten. Olemme myös käyneet arvioimassa yhden linnan arkiston sekä yhden luostarin kirjastossa muutaman hyllymetrin verran karttoja, jotka oli arvioitu luostarin puolesta eniten konserovoinnin tarpeessa olevaksi.

Lopuksi vielä muutamia kuvia

Luostarin kirjastoa, tässä kyllä silmä ja mieli lepää.

Kirjatoukilla on ollut bileet, joten olen myös koneellisesti täyttänyt tämänkaltaisia sivuja jo toistakymmentä ja lisää löytyy samaisesta opuksesta vaikka muille jakaa

Tämänkin teoksen kohdalla on materiaalia kadonnut parempiin suihin, koko puisen etukannen selänpuoleinen reuna tarvitsi apuja kun puutetta oli enemmän ja vähemmän. Täyttöä suoritettiin eläinliimasta ja sahajauhosta tehdyllä massalla.

Tämmöisiin pieniin herkkuihin törmää selaillessa, kullalla ja hopealla koristeltu suuri initiaali

Arkistoja on monenlaisia, tämä kaipaa apua

Bloggaaja itse, keskiaikatunnelmissa leirin keittiökatoksessa

Oikein hyvää kevättä kaikille blogin seuraajille.

Jiri Oliver Taleva