KÄRSIVÄLLISYYTTÄ

Yksityisyrittäjänä toimivan konservaattorin työt (ja tulot) riippuvat asiakkaista. Minun konservaattorin arkeeni kuuluvat konservoinnin lisäksi näyttelyntarkastukset, kuntokartoitukset ja kustannusarviot. Useimmissa museoissa näyttelytoiminta perustuu nykyään vaihtuvien näyttelyiden pohjalle. Taidemuseoissa näyttelyt voivat vaihtua useita kertoja vuodessa. Vaihtuvat näyttelyt on usein koottu jonkun aiheen ympärille, joten näyttelyihin lainataan taideteoksia myös museon ulkopuolelta. Näyttelyrutiineihin kuuluu teosten lähtö- ja tulotarkastukset. Lainatut teokset tarkastetaan huolellisesti sekä silloin kun ne tuodaan museoon että näyttelyn jälkeen. Teos on näyttelyn järjestäjän vastuulla lainan aikana, joten jos teokseen tulee vaikkapa naarmu tai kolhu näyttelyn aikana, näyttelyn järjestäjä on velvollinen korvaamaan vaurion konservoinnista aiheutuneet kulut.

Teen aina kustannusarvion teoksesta ennen konservointia. Näin asiakkaalle ei tule ikäviä yllätyksiä vaan hän voi etukäteen päättää konservoidaanko teos vai ei. Yleensä asiakas tuo taideteoksen näytille, mutta jos teos on suuri tai asiakas haluaa kilpailuttaa konservoinnin, menen asiakkaan luo. Viime viikolla minulta pyydettiin kustannusarvio erään varastossa vaurioituneen teoksen konservoinnista. Ei muuten ole ihan tavallista, että taideteos vaurioituu varastoituna. Tässä tapauksessa vika ei ollut varastoijan vaan viereisen rakennustyömaan, jonka ansiosta varastoon pääsi tippumaan vettä. Pahaksi onneksi vuotokohdan alla oli taulu. Vielä harmillisempaa oli, että taulussa oli kiiltokullattu kehys, joka oli osa taideteosta. Kiiltokultaus ei siedä oikeastaan ollenkaan vettä, joten katosta tippunut vesi oli liuottanut kiiltokultauksen mukanaan. Kultauksen pohjustus oli pahimmissa paikoissa noussut korkeille harjanteille. Likainen vesi oli aiheuttanut maalaukseen likaraitoja.

(Tässä olisi raflaava kuva vauriosta, jos osaisin liittää kuvan tähän blogiin. Yksityisyrittäjänä toimimisen huonoja puolia on se, ettei atk-tukea ole saatavilla. Toista oli Valamon hyvinä aikoina... Atk-tukihenkilö kiiruhti apua tarvitsevan luo viimeistään parin päivän viiveellä. Koneiden, siis tieto- ym. kanssa taistellessa menee konservaattorillakin toisinaan kohtuuttomasti aikaa. Ihmiset aina sanovat konservaattorin työtä ihmetellessään, että tuossa työssä tarvitaan kyllä paljon kärsivällisyyttä! Olen kyllä sitä mieltä, ettei taulujan kanssa tarvita normaalia enempää kärsivällisyyttä, ne eivät nimittäin temppuile, toisin kuin koneet ja joskus myös ihmiset, etenkin keskenkasvuiset.)

 

 

 

Konservaattorin olennaisin tehtävä on saada teos säilymään joten konservointitoimenpiteet ovat olennaisimpia. Tässä tapauksessa lian puhdistaminen maalauksesta ja kultauksesta ja kupruilevan ja irvistelevän pohjustuksen kiinnittäminen ovat säilyttäviä toimenpiteitä. Restaurointia olisi puolestaan vaurion uudelleen kultaaminen. Kultauksen restauroiminen on aina vaativaa puuhaa. Restaurointia on lähes mahdotonta saada täysin samannäköiseksi, koska boluksen (kullan pohjustus) ja kultalehtien väri vaihtelee. Myös kiilto on vaikea saada täsmälleen samanlaiseksi kuin alkuperäinen. Restauroinnin määrästä voidaan neuvotella asiakkaan kanssa.  Tämän teoksen restauroinnista ei ole vielä tehty lopullista päätöstä.


Nina Jolkkonen-Porander