Olemme hämmästyneitä ja tyrmistyneitä tästä asenteesta ja olemme hetken verran jopa lamautuneita. Näyttävä nainen, maailmaa nähnyt enemmänkin kuin tavallinen kadun tallaaja. Vaan olemme mekin nähneet jotain tähän ikään mennessä ettei meitä tytötellä, sillä mitäs tyttöjä me nelikymppiset konservaattoreina jo viisi-kuusi vuotta toimineet naiset olemme? Jotenkin siinä kävi niin, että minä säälin valaisinta kun se oli joutunut asiakkaan törkeän käsittelyn kohteeksi. Otin työn vastaan ja ohjasin rouvan päättäväisesti ulos.
Ei minun auttanut muu, olinhan ottanut valaisimen vastaan, kun purkaa revennyt kohta, kiinnittää repeämiskohtaan koko ympärysmitan pituinen japaninpaperisuikale, jonka avulla saan molemmat osat yhteen.
Tätä työtä ei voinut tehdä irrottamatta vaurioitunutta osaa valaisimesta. Niin siinä oli vajaan neljän metrin pituinen valaisin kolmessa osassa. Vaurioituneen osan paikkasin ja vahvistin. Ensin olin poistanut pintalian, tahroja ja teippi- ym liimaukset. Viimein kiinnitin ehjän pallon kiinni muihin valaisimen osiin. Valaisimen saa kasaan tavallisen riisipaperivalaisimen tapaan, joten sen voi kuljettaa isossa kassissa.
Ennen luovutusta oli ihan pakko saada kuva valaisimesta koko komeudessaan. Siihen ei työtilan huonekorkeus riittänyt, ja kun ripustin sen kellariin vievän portaikon kaiteeseen, yletti komeus kellarin lattiaan asti. Kyllä se oli hieno!
Asiakas käski toimittamaan valaisimen hänen alakerrassaan toimivaan apteekkiin, että kyllä ne hänet siellä tuntevat. Ja niin varmaan tuntevatkin!!!!
Alla kuva tästä ja muista valaisimista Isamu Noguchin näyttelyripustuksesta vuosilta 2005 tai 2007 Jenkkilässä. Hänellä on oma museo, mutta en ole enempää ottanut hänestä selvää, olen pahoillani. Työt ja harrastukset vievät suuren osan ajastani en kerkeä paneutua töiden taustoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti